Totalitaarinen rationalismi

Helsingin sanomissa oli tänään eräänä alaotsikkona kysymys: ”Miten on mahdollista, että valistuksen luonut Eurooppa synnytti myös tuhoamisleirit?” Artikkeli itsessään käsitteli Hannah Arendtin kirjaa Totalitarismin synty. Kirjassaan Arendt hakee kysymykselle vastausta politiikan historiasta ja se vaikuttaakin lukemisen arvoiselta. En ole kirjaa lukenut, mutta alaotsikon kysymys jäi mieleeni. Itse haen vastausta aatehistorian puolelta.

birkenau-402324_1280Eurooppalaisen hengen ytimessä on antiikin filosofeista lähtien ollut rationalismi eli järjen korostaminen. Kirkon synnyttyä tämä alkoi näkymään myös sen kehityksessä: lännessä kirkko kehittyi oppipainotteiseksi, paavit olivat keskiajalla usein taustaltaan juristeja ja järjen perusteella uskallettiin yrittää selittää lähes mitä tahansa. Yhtenä seurauksena tästä oli skolastiikka, jossa antiikin tieteet yhdistettiin Raamattuun – ja kysyttiin ääriesimerkkinä mm. montako enkeliä mahtuu nuppineulan päähän. Rationaalisesti pyrittiin selitämään myös luontoa. Vaihtoehtoisen kehityslinjan voi nähdä itäisissä kirkkokunnissa, joissa rationalismin sijaan korostuu mystiikka eli välitön Jumalan kohtaaminen.

Rationalismin korostaminen johti aikanaan protestantismiin: Luther ei nähnyt, miten katolisen kirkon toimia voisi rationaalisesti perustella Raamatulla. Ja protestantismin hengessä seurasi myös valistuksen aika, jossa oltiin valmiita tarkastelemaan kaikkea rationalistisesti. Perinteet hylättiin, niiden antamat vastaukset kyseenalaistettiin ja alettiin etsimään perustaa, jolle ihminen voisi järkensä avulla rakentaa rationaalisen mallin siitä, miten maailma toimii, mikä on oikein ja mikä on arvokasta. Syntyi niin kutsuttu modernin projekti: ihminen hallitsee järkeä ja järjellä voi hallita kaikkea. Järjestä alkoi tulla itseisarvo, eli ainut itsessään arvokas asia, jolle kaikki muu on alistettavissa.

Modernin projekti epäonnistui. Valtavaan määrään kysymyksiä on saatu vastaukset, mutta projekti on kohdannut myös rajansa. Sen heikoimmaksi kohdaksi on osoittautunut etiikka: Mikä on oikein ja mikä väärin? Mitä on hyvyys ja mitä on pahuus? Mitä ovat tärkeimmät tavoittelemisen arvoiset asiat? Rationalismi on väline, jolla on arvokysymyksissä kyetty menestyksekkäämmin kyseenalaistamaan vanha kuin rakentamaan uutta. Ja kun välineestä, rationalismista, tulee itseisarvo kaiken muun kyseenalaistuessa, ei järjellä perustelluille toimille ole enää mitään rajoitteita.

Järjellä on perusteltu yksinvaltiutta: suurin valta yhdelle sivistyneelle ihmiselle, joka voi järjellä kaitsea valtakuntaansa. Kun ainoa itseisarvo on järki, näyttäytyvät toiset ihmisetkin kuitenkin välineinä, joiden kustannuksella hallitsija tai kuka tahansa voi pyrkiä tavoitteisiinsa. Ja järjellä perusteltiin natsien tuhoamisleirejä: tuolloiset tieteen tulokset vahvistivat juutalaisten olevan huonompia ihmisiä, joten rodunjalostuksen nimissä oli järkevää tuhota tuo aines.

Rationalismi on arvokas asia. Se saattaa olla jopa itsessään arvokas. Se ei kuitenkaan saa olla ainut itsessään arvokas asia, sillä myös rationalismi on potentiaalisesti totalitarismia ja myös sillä perustelluille teoille täytyy olla rajat. Niinpä alun kysymykseen: ”Miten on mahdollista, että valistuksen luonut Eurooppa synnytti myös tuhoamisleirit?” Koska tuhoamisleirien tarve ja oikeutus perustuivat samalle ajatukselle kuin valistus, eli itsessään arvokkaalle rationalismille. Kysymys sisältää vastauksen: Nimenomaan valistuksen luonut Eurooppa synnytti tuhoamisleirit.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: