Muukalaisryhmät, yksilölliset ystävät ja terrorismi

Nykyisellä uutisoinnin vauhdilla tartun tähän aiheeseen myöhään, mutta aikaisemminkaan en ole ehtinyt, joten menköön:

Bostonissa räjähti pari viikkoa sitten maratonjuoksun varrella pommeja, jotka tappoivat ainakin 3 ihmistä (aiheesta CNN). Tekijöiksi paljastuivat kaksi tshetseenitaustaista nuorta muslimimiestä, jotka olivat viettäneet Yhdysvalloissa suurimman osan elämästään ja ulkoisesti kotiutuneet hyvin länsimaalaiseen elämäntyyliin. Teko on kauhea, mutta heti siitä kuullessani toivoin, että tekijät eivät tunnustaisi islamin uskoa. Miksi? Koska länsimaissa heitä ei osata katsoa yksilöinä.

Ihmiset ovat keskenään suhteellisen saman näköisiä. Ihmisten yksilöllisyys käy ilmi vasta, kun jokaista katsoo läheltä – kahta samanlaista ei ole. Sama tuntuu toistuvan myös tavassamme hahmottaa ihmisiä maailmalla: Länsimaalaiset ovat niin lähellä meitä, että heitä on luontevaa ajatella yksilöinä. Mitä kauemmas länsimaista tai etenkin länsimaalaisuudesta mennään, sitä enemmän huomaamme vain ryhmiä.

photo-montage-556806_1280Anders Breivik tappoi vuonna 2011 heinäkuussa 77 ihmistä. Breivik toimi ilmeisesti yksin, mutta häntä on myös muuten kohdeltu poikkeuksena, omanlaisenaan psykopaattina ja erityistapauksena, eli yksilönä. Todellisuudessa Breivik on liian lähellä leimattavaksi. Uskonnollinen hän oli tavallaan, kristitty, mutta kiusallisesti sellaisella tavalla, johon monet länsimaissa voisivat samaistaa itsensä: hän sanoo olevansa ”sataprosenttisesti kristitty”, mutta ”en erityisen uskonnollinen”. Nettiin jättämässään manifestissa hän puolestaan kertoo olevansa sekulaarista ympäristöstä vaikutteensa saanut pragmatisti. Ehkä hieman ironisesti Breivik on helppo nähdä yksilönä, koska hän on suurimmalta osin niin samankaltainen kuin me muut.

Yksilöllisyys tuntuukin katoavan, jos ihminen eroaa meistä sellaisella tavalla, että hänet voi leimata toisenlaiseksi. Juuri näin tapahtui Bostonin pommien ja islamin kohdalla, kun tekijät tunnustautuivat muslimeiksi: kahden nuoren miehen sijaan syyllisiä ovat muslimit, jolloin kaikki tähän uskontokuntaan kuuluvat joutuvat kantamaan näiden kahden miehen syntejä. Kysymys on kuitenkin liian monimutkainen, jotta ”muslimit” voisi olla vastaus: Miksi nämä amerikkalaiset nuoret lähtivät tällaisiin ääritekoihin, mitä he tavoittelivat kärsimystä ja kuolemaa aiheuttamalla, miksei se tuntunut heistä väärältä? Useimmat amerikkalaiset / muslimit / uskovaiset  / nuoret / ihmiset eivät päädy tällaisiin tekoihin, mitä ryhmää sitten katsotaankin. Mitä näille kahdelle yksilölle tapahtui?

Uskonnosta tehdään liian helposti liikaa selittävä tekijä. Ehkä se alkaa olla länsimaalaisille niin vieras asia, että sillä voi yrittää selittää muita vieraita asioita. Yksinkertaistus käy ilmi seuraavasta: Europolin tilastojen mukaan vuonna 2011 Euroopassa tehtiin 174 terrori-iskua tai -yritystä, joista 0 uskonnollisista syistä. Vuodelta 2012 luvut ovat 219 iskua/yritystä ja 6 uskonnollisista syistä. Euroopassa uskonnollisista syistä tapahtuvia terrori-iskuja tapahtuu siis hyvin harvoin, mutta kuka niitä sitten tehtailee? Vastaus: separatistit. Yhteensä 110 vuonna 2011 ja 167 vuonna 2012. Johtopäätös: nationalismi on paha ja nationalismista tulisi päästä eroon. Todellisuudessa tällainen johtopäätös on väärä, sillä käytännössä tekijät taustalla ovat monimutkaisia – esim. taloudellisia, poliittisia, alueellisia tai etnisiä erimielisyyksiä. Uskonnon kohdalla tällainen syy-seuraus-väite kuitenkin usein tehdään helpommin. Yhtä virheellisesti.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: